lauantai 27. lokakuuta 2018

Miesten paidan tuunaus, osa 4

Hetki meni ennen kuin pääsin tämän paitatuunaukseen kimppun. Syvän viininpunainen paita innosti kokeilemaan saisiko siitä röyhelöillä höystetyn businesspaidan.

Jotta röyhelöön riittäisi kangasta, itse paidasta tulisi kapealinjainen. Kaapista löytyi valmiina oman vanhan paitapuseron kaava, josta sain hyvät mittasuhteet.


Leikkasin taas ensimmäiseksi paidasta kauluksen ja mansetit pois. Jos olisin harkinnut mallia tarkemmin ennen leikkausta, olisin jättänyt kauluri-osan paikalleen ja purkanut pelkän kauluksen. Röyhelön olisi voinut kiinnittää pystyyn siististi kauluriosien väliin. Nyt piti viritellä jälkikäteen vinonauhaa kaula-aukolle eikä röyhelöä ilman kauluriosaa saanut pystyyn.

Purin hihat auki ja leikkasin niistä uudet hihat kaavan mukaan. Säästin hihansuuhalkion nappilistan. Halusin takakappaleen vähän pidemmäksi, pepun peittäväksi ja etukappaleen lyhyemmäksi. Asettelin taka-kappaleen kaavan ihan helmaan, jotta sain hyödynnettyä valmiin kaarevan helmapäärmeen ja hartiakaarrokkeesta saisin  kaksinkertaisesti kangasta röyhelöihin. Etukappaleen kaavat taas asettelin paidan yläosaan niin, että sain hyödynnettyä valmiin nappilistan. Helmasta jäi kangasta sopivasti hihansuuröyhelöihin.



Tästä tuli ihan kelpo, vähän naisellisempi syyspaita.

Korissa on vielä muutama paita tuunattavaksi. Seuraavaksi ehkä valkoinen pitsisomisteinen paita, jos vaikka pikkujouluun ehtisi valmiiksi.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Miesten paidan tuunaus, osa 3

Kolmantena paitatuunauslistalla oli miesten klassinen, silittämättä siisti, sini-valkoraidallinen paita, josta tein itselleni pitkähihaisen tunikan. Tässäkin lähdin liikkeelle leikkaamalla kuluneen kauluksen ja mansetit pois. Hellekesän vähitellen väistyessä, hihat saisivat jäädä pidemmiksi ja pääntie vähemmän avaraksi kuin edellisissä paidoissa.

Kavensin paidan sivusaumoista ja kainaloista sopivaksi. Pääntien huolitteluun tarvittiin vinonauhaa.
Äidin perintömateriaaleissa oli valmiiksi vinoon leikattua sinivalkoruutuista suikaletta, joka sopi hyvin pääntien kuminauhakujaksi. Jätin sitä vähän esiin kaula-aukolle tereeksi. 


Hihat leikkasin hihansuuhalkioiden kohdalta poikki, käänsin kapealla päärmeellä ja ompelin siksakilla kuminauharypytyksen kyynertaipeen kohdalle





Ensiviikolla naputtelen ohjeet viininpunaiseen röyhelöpaitaan.

torstai 16. elokuuta 2018

Miesten paidan tuunaus, osa 2

Tässä tuunauksessa paitamalli on muuttunut jo aika lailla, mutta muutokset on helppoja tehdä. Lyhythihaisesta, silittämättä siististä kesäpaidasta muokkasin puhvihihaisen, vyötärölle solmittavan paidan. 


Tässä pääntie on leikattu suureksi, olkasaumojenkin yli ulottuvaksi kaareksi. 


Takakappaleen jätin vähän korkeammalle. Leikkasin helmasta nauhakujan, jonka ompelin ensimmäisenä pääntielle. Pujotin kuminauhan kujaan ja vasta sovituksen jälkeen mittasin mistä kohtaa leikkaan vyötäröpituuden. 

Kun pääntiellä on kuminauha, voi hihan vetää myös olan yli off-shoulder paidaksi.

Kavensin paitaa reilusti molemmista sivusaumoista kainalon yli hihan puolelle. Pujotin hihan käänteeseen kuminauhan.
Helmasta jäi runsaasti kangasta, josta leikkasin solmittavan vyötärökaitaleen. Silitin kaitaleelle tukikankaan, poimutin helman ja ompelin kaitaleen kiinni helmaan, ei kuitenkaan nappilistan kohdalle. Sen kohdan huolittelin erikseen ja solmulle jäi kivasti tilaa.



Niinhän tässäkin tuunauksessa kävi, että tytär otti paidan käyttöönsä. Kiva kun kelpasi! Parempi näin, onhan napapaita on enemmän teinin kuin yli viiskymppisen vaate.

Ensiviikolla julkaisen ohjeen pitkähihaiseen paitatuunaukseen.

torstai 9. elokuuta 2018

Miesten paidan tuunaus, osa 1

Kaveri oli Kon-Marittanut kesällä vaatekaappiaan ja otin ilolla vastaan kassillisen roskiin menossa olevia miesten pukupaitoja. Ehjät ja hyväkuntoiset menivät lahjoituksena SPR:n Konttiin, mutta minä poimin tarkoituksella ne, jotka olivat jo kauluksesta tai hihansuista kuluneet eivätkä kelpaa lahjoitukseen. Niitä voi surutta tuunata ja testailla, eikä harmita vaikkei lopputulos olisikaan heti täydellinen.

Miesten paidat ovat usein paljon laadukkaampaa materiaalia kuin naisten paidat. Näissäkään ei ollut muuta vikaa kuin kulumat manseteissa ja kauluksesta. Oman miehen vanhoissa paidoissa ei ole riittävästi väljyyttä tälläisen päärynävartaloisen lantiolle, mutta nämä olivat riittävän suuria tuunattavaksi. Valikoin kassista väriltään sopivat 5 paitaa eri tavoilla uusiokäytettäväksi ja laadin jokaisesta ohjeet loppukesän ja alkusyksyn kuluessa sinunkin testattavaksi.

Hellekesä innosti ensimmäisenä tekemään lyhythihaisesta puuvillapaidasta superhelpon topin.


 Leikkasin keskeltä paitaa kaksi samankokoista, kainalosta viistottua kappaletta, helmasta suikaleen nauhakujaa varten ja etsin laatikoista pätkän silkkinauhaa olkaimiksi.
Ompelin sivusaumat. Tein etukappaleelle rintamuotolaskokset, käänsin  helman kapealla päärmeellä Samoin kädentiet. Ompelin nauhakujan etu- ja takakappaleelle. Pujotin silkkinauhan etu- ja takakappaleen nauhakujaan ja solmin rusetin toiselle olalle. Paidan saa helposti pujotettua päälle vaikkei napilista enää ylhäältä aukeakaan.



Viikon päästä seuraava ohje, puhvihihainen solmittava paita. Pysy kanavalla :-).





maanantai 21. toukokuuta 2018

Onnellisia muistoja lusikkakoruun

Käsityönopettajaäitini sairastaa pitkälle edennyttä dementiaa ja on jo vuosia ollut hoivakodissa. Äiti elää jo lapsuudessaan eikä juurikaan kommunikoi. Kaksi asiaa, jotka häntä selvästi piristävät ovat pienet lapset ja laulaminen. Kun ympärillä häärää ja hihkuu pikkulapsia, hän ilahtuu ja kommentoi leikkejä. Myös musiikin voima on ihmeellinen, vanhojen kuorolaulujen sanoista hän muistaa monta värssyä ja laulaa mukana.

Vanhoja valokuvia olen välillä hänelle näyttänyt ja sieltäkin on muistoja joskus palautunut.
Halusin viedä hänelle tuliaisiksi kukkien sijasta jotakin, joka voisi nostaa onnellisia muistoja nuoruudesta. Tein äidille riipuksen vanhasta alpakkalusikasta ja vanhempieni hääkuvasta. Äiti ei siitä vielä itseään tunnistanut, mutta ehkä joku kerta, kun on virkeämpi hetki, kuva palauttaa mieleen pilven päällä odottavan isän ja nuoruuden onnelliset hetket.

Koru muistuttaa myös hoivakodin henkilökuntaa, että äitini, liikuntakyvytön, omissa maailmoissaan elävä dementoitunut vanhus on joskus ollut nuori, kaunis morsian, jolla on elämä edessä.




Tässä ohjeet, jos haluat samanlaisen tehdä:

  • Väännä lusikan varsi lusikkapesän juuresta lenkille ja sahaa varsi poikki, hio terävät kulmat hiekkapaperilla tai viilalla
  • Purista varrentyngän pää lenkiksi kiinni lusikkapesä kuperaan puoleen.
  • Hio lusikan pinta hienolla hiekkapaperilla, jotta kuvansiirtolakka tarttuu siihen hyvin 
  • Leikkaa sanomalehdestä haluamasi kuva, skannaa musta-valkovalokuva tai etsi netistä mieluinen kuva tai teksti.
  • Muokkaa kuva/teksti lusikan kokoiseksi, (n. 4 cm x 8 cm) ja käännä peilikuvaksi.
  • Printtaa laserprintterillä. Mustesuihku ei käy sillä muste liukenee veteen.
  • Leikkaa kuva lusikan kokoiseksi ja levitä kuvansiirtolakkaa (Art Medium) tasaisesti kuvapuolelle niin, että kuva vettyy. Paina kuva lusikan kuperaan pintaan ja huolehdi ettei ilmakuplia jää, ja että myös reunat tarttuvat kiinni. Anna kuivua mielellään painon alla, yön yli.
  • Jos on kiire, voit tehostaa kuivumista hiustenkuivaajalla
  • Kun paperi ja lakka ovat kokonaan kuivuneet, kastele paperin pinta ja hierrä sormella paperia varovasti irti lusikasta. Mitä tarkemmin saat paperin hierrettyä irti, sitä paremmin kuva tulee esiin. 
  • Kun kaikki paperi on irrotettu, anna kuivua, lakkaa lusikan pinta akryylilakalla. Kun lakka on kuivunut, pujota lenkkiin ripustusnauha, solmi nauhan päät ja sujauta kaulaan


Tähtien loistetta lusikan pinnalla

Klikkaa videoklippiä, niin näet miten kuva paljastuu paperin alta:


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

DIY äitienpäivälahjavinkki, mosaiikkikoru

Lupasin viimeisimmällä munankuorimosaiikkikurssilla Porttipuistossa kirjata ohjeet myös tänne blogiin, jotta koukuttavaa askartelua voisi jatkaa myös kotona. Tekniikka on helppo ja korun ehtii hyvin tehdä vielä vaikka äitienpäivälahjaksi.

Kananmunan kuori on helposti särkyvä ja hauras. Eipä uskoisi, että munankuorista tehty mosaiikkipinta voisi olla niin kestävää, että sillä voi päällystää vaikka pöydän pinnan. Sohvapöydän päälystäminen on vasta suunnitelmissa, mutta erilaisia, kovassa käytössä olevia rasioita ja avaimenperiä olen paljon päällystänyt. Korujen tekoon munankuori soveltuu myös loistavasti.




 


Tarvikkeet mosaiikkikoruun:

  • Kananmunankuoria. Jo yhdestä kananmunasta saat riittävästi materiaalia muutamaan koruun. Mosaiikkiin voit käyttää sekä keitettyjen, että raakojen kananmunien kuoria
  • Puunappeja, ohutta vaneria (esim lasten puupalapelin paloja) tai paksua, jäykkää kartonkia. Valmiita puisia korupohjia löytyy esim askartelukaupoista
  • Askarteluliimaa (värittömäksi kuivuva liima, esim Erikeeper sopii hyvin)
  • Mustaa vesiliukoista askartelumaalia (esim Plus Color)
  • Vesivärejä, vesiliukoista lasimaalia ( tai alkoholimustetta (esim Arondack)
  • Askartelulakkaa (akryylilakka Glossy Accent kuivuu hitaasti mutta antaa parhaimman kiillon)
  • Korunosia sen mukaan halutko tehdä korvakorut, rintakorun tai riipuksen


Tee näin:


  • Liota munankuoria vartti kylmässä vedessä ja poista kalvo sisäpinnalta
  • Poraa ripustusreikä korupohjaan ohuella poranterällä
  • Maalaa korupohja mustaksi ja anna kuivua
  • Levitä liimaa joko kuorenpalan koveralle puolelle tai korupohjaan
  • Paina munankuori kiinni korupohjaan leivinpaperin pala sormen suojana
  • Painele neulankärjellä palasia pienemmiksi ja siirtele kuorenpalasia neulalla irti toisistaan. Voit myös asetella kuoren palaset pinseteillä paikoilleen
  • Anna liiman kuivua kokonaan
  • Halutessasi voit hioa hienolla hiekkapaperilla mosaiikkipinnan tasaiseksi.
  • Maalaa mosaiikkipinta läpikuultavalla vesivärillä, vesiliukoisella lasimaalilla tai alkoholimusteella tai väritä tussilla
  • Anna maalin kuivua täysin kuivaksi
  • Lakkaa akryylilakalla ja anna kuivua yön yli
  • Pujota vahattu puuvillanauha reiästä, solmi reiän yläpuolelta ja nauhan päistä 
Jos itse opetteleminen on haastavaa, tilaa Tuunaajamutsi tyky-päivään pitämään kurssi koko työtiimille ja osallistu Tuunaajamutsin avoimiin työpajoihin. Lisää kursseja on tulossa syksyllä  Suomenojan Kierrätyskeskuksen upouuteen kokoustilaan. 

torstai 1. maaliskuuta 2018

Pakkaspäivän villapaitatuunausta

Näillä pakkasilla kaipaa ylleen lämmintä ja mukavaa. Jos kaapin perillä on muutama liian pieneksi käynyt, tai muuten käytöstä poistettu villapusero, tässä sullekin ohje, miten niistä saa ihanan lämpöisen jättipuseron.

Tein viimekesän kylminä heinäkuun päivinä jo ensimmäiset villapaitatuunaukset, mutta varastoon jäi vielä monta liian pieneksi käynyttä neuletta. Niistä valikoin mustan twinsetin sekä valkoisen ja sammaleen vihreän puseron. Kaikki ovat konepestävää, 100%:sta ohutta villaa. Siis superihanaa materiaalia, jota olen marinoinut vajaa parikymmentä vuotta kaapin perillä.
Mitä hienompi materiaali, sitä pelottavampaa on alkaa niitä leikellä. Mitä jos mä en osaakaan ja homma meneekin ihan pieleen? Hassua, sillä mitäänhän en menetä, vaikka lopputulos ei olisikaan täydellinen. Ilman radikaalia tuunausta ei puseroita kuitenkaan tulisi käytettyä, joten sakset kouraan ja rohkeasti leikkelemään.

Ensin kannattaa kuitenkin suunnitella vähän. Tässä tapauksessa puseroissa ei ollut muuta vikaa, kuin koko. Musta villatakki oli jo kertaalleen tuunattu nappilistan röyhelöillä, joita purkaessa tein pari reikää villaan, mutta muuten takkikin oli priimakunnossa.
Kriittisimmän kohdat villapuseroa tuunatessa on saada siistit helmakäänteet, pääntie ja hihansuut. Nämä osat olivat liian pientä pääntietä lukuunottamatta käyttökelpoisia vanhoissa puseroissa, joten leikkelin osat niin, että saatoin hyödyntää yksityiskohdat valmiina. Leikkasin puserot reilunkokoisiksi paloiksi ja aloitin kokoamisen helmasta. Yhdistin villatilkut kapealla siksakilla, näin sauma joustaa eikä ommel katkea villan venyessä.
Tein etu- ja takakappaleesta n. 20 cm lantiota leveämmän, puolireiteen ulottuvan suorakaiteen, kaarsin vähän pääntietä ja viistosin olkasaumoja alaspäin. Leikkasin valmiit hihat sopivan pituisiksi, ja ompelin paikoilleen. Ompelin pääntielle valkoisen villapaidan helmaresorin, käänsin sen nurjalle ja ompelin käsin.

Tästä tuli oikein hyvä tuunaus, lopputulos on siisti, sopivan rento mutta tyylikäs. Paras palaute tuli taas jälkikasvulta, "toi vois olla jonkun hipsteritytön vaatekaapista" ja "NICE! Saanks' mä ton?"

Suunnittelen ensi syksylle Vantaan Porttipuistoon villapuseron tuunauskurssia, jos kiinnostusta löytyy.  Tsekkaa Tuunaajamutsin tämän kevään kurssitarjonta täältä ja laita viestiä lomakkeella, jos olet kiinnostunut villapaitatuunauskurssista.



Jättivilliksen etukappale

Jättivillis takaa

Kaula-aukko on huoliteltu helmasta leikatulla joustineuleella ja hiharesorit tuli valmiina vanhoista hihoista
Taas tarkenee!

lauantai 17. helmikuuta 2018

Kahdenkympin vanhojentanssimekko

Tytär pyysi tekemään vanhojentanssimekon ja nimenomaan kierrätysmateriaalista. Arvatkaapa, olinko innoissani? Melkoinen luottamustehtävä! Toiveena oli liila, liukuvärjätty prinsessamekko. Mekkoon neiti halusi leveän helman ja tyköistuvan yläosan, mutta ehdottomasti olkaimilla, että pysyy hyvin päällä tanssin pyörteessä. Tytär keksi myös, että yläosa olisi erillinen toppi, jota voi pitää kesällä hellepaitana. Kaksiosainen asu on kätevä myös liikkumisen kannalta. Topin voi pukea jo kotona ja ottaa hameen kassiin ja pukea päälle vasta tanssipaikalla. Fiksu tyttö!

Kävin Kierrätyskeskuksesta ostamassa kaksi Ikean vanhaa, valkoista pitsiverhoa ja kaivelin kangasvarastoista aluspukua varten vanhan, hotellista poistetun lakanan.

Värjäyksen suunnitteluun ja toteutukseen meni pisin aika, sillä lakana oli osin keinokuitua ja pitsiverho sataprosenttista polyesteria. Keinokuituun kun kotikäyttöön tarkoitetut värit eivät juurikaan tartu. Testailin ensin ikivanhoilla, äidiltä jääneillä kangaspainoväreillä, miten pitsin liukuvärjäys sujuisi töpöttelemällä. Kiinnitin kuivuneen painovärin silittämällä ja yllättäen väri pysyi pitsissä ihan hyvin, kesti jopa konepesun. Painoväri kovetti kuitenkin pitsiä jonkin verran, ja leveän helman töpöttely olisi ollut hidasta ja työlästä toteuttaa. Jotain muuta piti keksiä. Hobby Pointista sain hyviä vinkkejä värjäykseen ja päädyin ostamaan Dylonin käsivärin perusvärjäykseen sekä Marabun tekstiilispsrayn pitsihelman liukuvärjäykseen.


Helmaosaan en kaavaa tarvinnut, leikkasin lakanasta vain neljä alaspäin levenevää kappaletta ja pitsiverhosta kaksi suorakaidetta, joiden leveyden poimutin vyötärölle. Toppiosaan käytin Lehti:Suuri Käsityö 7/2015 s. 21 kaavaa vähän muunneltuna. Ompelin topin ja hameen valmiiksi ennen värjäystä. Vähän uhkarohkeaa sillä jos värjäys epäonnistuisi, koko ompelutyö menisi hukkaan.

Dylonin käsiväri on helppo käyttää, tarvitaan vain lämmintä vettä, suolaa ja väriä kankaan painon  vaatima määrä, tässä tapauksessa kaksi pussia intense violet -sävyä. Helma ja toppi uivat värivedessä tunnin verran. Lopputuloksena oli hennon liila pitsi ja vähän tummempi aluspuku, juuri niin kuin pitikin. Kun mekko oli kuivunut, suojasin kylppärin lattian muovilla ja aloitin jännimmän vaiheen: liukuvärjäyksen. Suihkuttelin liilaa sprayväriä helmaosaan viistosti alhaalta ylöspäin niin että väri vaalenee utuisesti vyötäröä kohti. Pieni pullo riitti hyvin koko leveän helman värjäykseen. Kun väri oli kuivunut, kiinnitin sen silittämällä. Vielä en tiedä miten väri kestää pesun, mutta ainakaan hankaamalla väriä ei irronnut käsiin. Kylppärin kaakeleista väri lähti helposti, vedellä huuhtelemalla.

Minusta mekko kaipasi liilaa vyötä, mutta tytär oli toista mieltä. Vyöhön kuitenkin päädyttiin, sillä astmapiipulle tarvittiin joku säilytyspaikka. Tein juuri sopivan värisestä, vanhasta ja jo valmiiksi puretusta silkkihameestani leveän silkkivyön ja siihen taskun, johon piipun sai piilotettua. Vähän se pömpötti vyötäröltä, mutta sieltä piippu oli helppo ottaa esiin tarvittaessa tanssin lomassa.




Tämän vanhojenpäivämekon materiaalien hinnaksi tuli yhteensä himpun yli 20€.
Pitsiverho kierrätyskeskuksesta yhteensä 7 €,
2 pussia Dylonin kangasväriä 8 €
Marabun tekstiilispray 6,90 €

Tätä mekkoa oli hauska tehdä, värjäys toi sopivasti haastetta. Tekstiilispray oli hauska tuttavuus, jota käytän kyllä toistekin. Tärkeintä kuitenkin oli että tytär oli tyytyväinen lopputulokseen.



perjantai 9. helmikuuta 2018

Tuunaajamutsi Strömsössä

Jännittää! Huomenna lauantaina 10.2. tulee ulos Strömsön jakso, jossa opastan miten nahkatakista tehdään hapsulaukku. En tiedä uskallanko itse silloin telkkarin ääressä istua, vai pitääkö lähteä lenkille. Eihän se nahkalaukun ompelu telkkarissa jännitä vaan miten se sujuu ruotsiksi. Mutta kai Tuunaajamutsi voi nahkatakin ohessa tuunata myös ruotsin kieltä ja kielioppia?


Jos ohjelman nähtyäsi innostut kokeilemaan laukun ompelua, tässä ohjeet miten hapsulaukku tehdään. Ja ohjeet ihan supi-suomeksi :-)

Ennen aloitusta kannattaa lukaista aikaisemmasta blogipostauksestani vinkit nahan ompeluun

Olkalaukkua varten tarvitset siis:
  • Vanhan nahkatakin (löytyy esim Kierrätyskeskuksesta, Fidasta, Kontista tai kirppiksiltä) 
  • Vanhan nahkavyön 
  • Vuorikangasta (mitä vaan jämäkkää ylijäämääkangasta, minä käytän usein mainoslippuja)
  • Polyesterlankaa
  • Vetoketjun (löytyy myös Kierrätyskeskuksesta)
  • Sisarniittejä 4-6 kpl 
  • Metallirenkaita 2 kpl (esim avainrengas käy, tai irroita vanhasta käsilaukusta)
Ohjelmassa ompelin hapsujen lisäksi laukun kylkeen ja vetoketjuun koristeeksi suikaleet mateen nahkaa, jota sain ylijäämänä kalannahkatuotteita valmistavasta Galateiasta

Työvälineet:

Kaava
  • Kaava on tosi simppeli suorakaide pienillä muotolaskoksilla. Kaavan korkeus on 26 cm ja leveys 23 cm. Tilavuutta laukkuun tuo molempiin alakulmiin lisättävät 5 cm syvät muotolaskokset. 
  • Mittasuhteita voi muuttaa mielen mukaan ja kääntää vaikka vaakaan, jos niin haluaa. 
  • Vetoketjun valmis pituus tamppien kanssa pitää olla yhteensä 4 cm lyhyempi kuin laukun yläreuna, eli 2 cm molemmista reunoista
  • saumanvarat on vajaa sentti, paininjalan puolikkaan verran

Työvaiheet:

  • Leikkaa kaavan mukaiset kappaleet 2x nahasta ja 2x vuorista (+sisätasku). 
  • Leikkaa nahasta vetoketjun levyinen ja 4 cm pitkä pala vetoketjun tampiksi. 
  • Leikkaa kaksi 4 cm x 5cm kokoista nahkapalaa olkahihkan kannattimiksi 
  • Leikkaa nahasta laukun levyinen ja halutun pituinen pala hapsuja varten
  • Ompele nahkan ja vuorin etu- ja takakappaleeseen alareunan muotolaskokset
  • Leikkaa tasku ja ompele taskuun yläpäärme ja kiinnitä tasku toiseen vuorikappaleeseen
  • Jos haluat hapsut laukun kylkeen, leikkaa hapsut pyöröleikkurilla ja ompele ne toiseen nahkakappaleeseen
  • Ompele vetoketjun päihin nahkapalat
  • Ompele vetoketju laukun ja vuorikappaleen väliin, yläreunaan
  • Tikkaa oikealta puolelta vetoketjun reunasta
  • Ompele nahkapalat yhteen oikeat puolet vastakkain, ompele vuorit yhteen sivusaumoista oikeat puolet vastakkain, jätä pohjaan noin 10 cm kääntöaukko
  • Käännä laukku oikein päin
  • Pujota olkahihnan kannatinrenkaat nahkapaloista tehtyihin kannatinlenkkeihin ja kiinnitä lenkit niiteillä laukkuun
  • Leikkaa nahkavyö pitkittäin kahteen osaanvyöreikien reunasta. Tarvitset noin 110 cm pitkän vyökaitaleen olkahihnaksi, jos vyö on liian lyhyt, voit jatkaa hihnaa liittämällä palat niiteillä yhteen 
  • kiinnitä olkahihna niiteillä laukkuun kiinnitettyihin renkaisiin
  • ompele vuorin kääntöaukko kiinni
  • valmista tuli!
Kuva Minna Mäkelä YLE
Nyt kävi niin että en muistanut ottaa yhtään kuvaa valmiista laukusta mutta tässä pari yksityiskohtakuvaa. Koko laukun näet kun kurkkaat jakson Areenasta



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...