torstai 28. heinäkuuta 2016

Huivista paita, osa 4

Nyt uusiokäyttövuorossa on Marja Kurjen silkkiset messuhuivit entisestä työpaikasta, Hotelli Inter-Continental Helsingistä. Vähän nostalgisia fiiliksiä nämä herättää, mutta koska huivit eivät ole olleet käytössä yli 15 vuoteen, ne voi surutta tuunata.

Huiveja oli kaksin kappalein, kun käytin niitä työasun yhteydessä aina messuilla ja tapahtumissa. Logo oli kiinnitetty diskreetisti lisälappuna päärmeeseen, joten se oli helppo napsaista irti. Printtikuvio ei ihan ole minun makuuni, mutta kesäisenä paitana valkoisten housujen kanssa tämä voisi vielä toimia.
Messuhuivit uusiokäyttöön
Materiaalia riitti, sillä huivit oli melko suuria, 85x85 cm. Ensin kokeilin tästä samaa simppeliä versiota kuin edellinen silkkihuivipostaus oli, mutta se ei toiminut. Sivusaumat roikkui melkein polvissa.
Sitten tein kaftaanityyppisen version, jossa ompelin sivusaumat lähelle vartalolinjaa mutta jätin kuitenkin huivin kokonaiseksi, hihat liehutteleman vapaasti, näin:

Sekään ei toiminut.

Ei auttanut kuin ottaa sakset esiin ja leikellä huivit tyköistuvammaksi malliksi. Leikkasin helpon, kimonohihaisen mallin joka on vähän slimmattu ja pääntietä vähän uurrettu. Pituuttakin lyhensin reilusti, kun leveä vihreä raita ei ollut minun makuun. Helman ompelin koneella, mutta pääntien ja hihansuut ompelin suosiolla käsin.


Tämän huivipaidan osalta olen vähän kahden vaihella, tuleekohan sittenkään pidettyä?







keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Huivista paita, osa 3

Kolmas huivituunaus on yltiöromattinen. Äidiltä perittyjen kankaiden joukossa oli söpö perhos-kukkahuivi. Tosi kesäinen, unikkoja, ruiskukkia ja viljantähkiä.


Jotenkin kuosi muistuttaa kansallispuvun huivia, mutta tämä taitaa olla jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä saatu. Materiaalin on taas puuvilla-viskoosia, eli mukava päällä.
Etsin varastoistani kermankeltaiseen pohjaväriin sopivaan vanhaa t-paitaa selkäkappaleeksi, muttei sellaista tähän hätään löytynyt. Sen sijaan löytyi kauan sitten Kiinasta tuliaisina saatu, täsmälleen samanvärinen silkkikangas. Nyt kun tarkemmin mietin, niin jossain pitäisi olla myös vanha kermankeltainen, silkkinen jättipaita suoraan 80-luvulta. Se olisi ollut tähän tarkoitukseen vieläkin parempi, jos olisi muistanut kaivella kaappia ajoissa.

Tämän huivipaidan malli on suurin piirtein sama kuin edellisessä huivipaidassa, sillä erolla että nyt käytin oikein käsityölehden kaavaa. Virhe! Suuri virhe! Nimittäin piirsin epähuomiossa etukappaleen kaavanXL-koossa ja takakappaleen L-koossa. Etukappaleen kädenteitä olisi pitänyt vähän uurtaa syvemmältä, tulevat nyt vähän liikaa kainaloon. Eikä virheet tähän jääneet: käänsin pään- ja kädentiet silkistä leikatulla vinokaitaleella,  ja venytin vinokaitaletta ommellessa. Toinen virhe! Joustava t-paitakangas antaa anteeksi ompelijan virheet, mutta ei tämä kiinalainen silkki, enkä saanut vinokaitaletta asettumaan kauniisti. Ajattelin, että asia korjaantuu, jos päällitikkaan sauman kaksoisneulalla. Se oli kolmas virhe. Ei auttanut kuin purkaa vinokaitaleet irti ja ommella ne uudelleen käsin. Ei ne vieläkään täydelliset ole mutta silittämällä siistit.


Muuten tähän ihanan kesäiseen ja tyttömäiseen huivipaitaan olen kyllä tyytyväinen. Tulee varmasti käyttöön.


Huivikasassa on vielä tuunattavia, huomenna käsittelyyn pääsee taas kaksi identtistä silkkihuivia, myyntitapahtumissa käytettyjä työhuiveja entisestä elämästä.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Huivista paita, osa 2

Tämän, noin 20 v vanhan Jackpotin huivin kuosista tykkään tosi paljon. Neliön muotoinen huivi on kuitenkin vähän liian iso, ajattelin jo leikata sen puoliksi ja yhdistää palat pitkäksi huiviksi, mutta reunasta, juuri krittisestä kohdasta löytyi pari reikää. Materiaali on ilmeisesti viskoosipuuvillaa eikä se pysy kaulalla oikein pöyheänä, vaan jotenkin latistuu ja valuu, joten kauniista kuosista huolimatta käytin sitä lähinnä lenkillä tai metsässä suojaamassa hirvikärpäsiltä. Mutta valuvan laskeutuva huivi toimisi ehkä paremmin kesäpaidassa etumuksena.
Viime vuonna tein jo vastaavantyyppisestä, mummon vanhasta viskoosihuivista paidan, joka onnistui hyvin ja on tosi mukava päällä. Sama uudistus tehdään siis tälle!

Selkäkappaleeksi mustapohjaiseen huivipaitaan löytyi entisen työpaikan musta mainos t-paita. Paita oli onneksi sen verran suuri, että ilman painatusta ollut etukappalekin riitti hyvin huivipaidan takakappaleeksi.


Leikkasin t-paidasta pois hihat ja pääntien, muotoilin viimevuotisen paidan mittojen mukaan ja leikkasin ylijäämäpaloista pääntielle ja hihansuille huolittelukaitaleet.

Leikkasin huivista samankokoisen kappaleen, tosin pääntien ja kädentiet vähän syvemmiksi. Reunassa olleet pari reikää jäi sopivasti jämätilkkuihin.

Käänsin kaula-aukon ja kädentiet t-paitasuikaleilla. Helmakäänteet oli jo valmiina sekä paidassa, että huivissa, joten homma oli sitä myöden selvä!
Vanhasta Jackpot-huivista kesäpaita.
Nyt huivi on taas arvoisessaan käytössä. Veikkaan, että tästä paidasta tulee suosikki, jota käytän mustan villatakin kanssa vielä pitkälle syksyyn.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Huivista paita, osa 1

Kaapista löytyi kasa käytöstä poistuneita huiveja. Jossain oli pieni reikä, joku oli väärän kokoinen ja joku taas kaulalla huono tai ei sovi nykyiseen väritykseen. Valitsin niistä kivoimmat kuosit ja lähdin tekemään kesäisen kevyitä paitoja ja toppeja. Tässä ensimmäinen, helpoin ja nopein:

Unelmankevyt silkkipaita syntyi kahdesta l'Asessorin identtisestä huivista. Nämä olivat jääneet myymättöminä maahantuojan varastoon, josta sain keväällä huiveja kierrätysprotoiluun. Suurin osa huiveista oli keinokuitua, mutta joukosta löytyi muutama silkkinenkin. Näiden huivien ajaton värimaailma miellytti silmää ja sinisen raitansa ansiosta sopii hyvin farkkujen kanssa pidettäväksi.

Tämän helpompaa huivipaitaa ei olekaan:

Jätin yläreunan keskelle pääntielle noin 30 cm aukon ja sivuille kädenteille 20 cm aukot. Ompelin olkasaumat vähän viistoon ja sivusaumat suoraan. Valmista tuli!





lauantai 16. heinäkuuta 2016

Terveisiä pyjamatehtaalta

Sataa taas! Siis oiva ompelupäivä. Pyjamahousut on sopivan simppeli ja nopea ompelutyö joka valmistuu parissa tunnissa. Toukokuun Suuri Käsityö -lehdessä (5-6/2016) oli pellavahousun kaava, joka soveltuu hyvin pyjamahousuksi.

Sen verran innostuin, että tehtailin kerralla neljät pyjamahousut, kaikki kierrätyskankaista. Muuntelin vähän mallia, jätin taskut pois, vaihtelin pituutta ja lisäsin lahkeen suuhun resoria, kuminauhaa tai laskoksia.

Ensimmäiset kolme tein tuttavani vanhan Tekla-tädin jäämistöstä löytyneistä puuvillakankaista. Kankaat olivat vähintään 40 vuotta vanhoja ja käyttämättömiä. Tekla oli ollut ompelija ja jälkeen jääneet kankaat laadukkaista, suurin osa villakankaita ja vuorikankaita, mutta säkistä löytyi myös hyviä puuvillakankaita.

Ekat pyjamahousut tein vajaamittaisiksi kesäisen kevyestä, turkoosi-valkoisesta puuvillakrepistä, toiset tyttärelle ohuesta, sähäkän pinkistä flanellista, kolmannet musta-puna-valkoisesta puuvillakankaasta. Niistä kolmansista ei tullut kovin mukavat sillä kangas on liian napakkaa ja kovaa, kuin tärkättyä, eikä eka pesu pehmentänyt kangasta ollenkaan.

Mutta onneksi varaston siivouksessa löysin meidän ensimmäisen oman asunnon keittiön verhot.

Kuosi on Marimekon Kesanto, josta tykkäsin kovasti. Niin paljon, etten ollut raaskinut heittää verhoja pois, vaikka kuosi oli haalistunut keittiön ikkunassa auringon paahteessa. Kangas on ihanasti pehmennyt monissa pesuissa eikä haalistumat haittaa pyjamahousuissa ollenkaan. Siis ihan täydellinen kangas tähän hommaan.

Kesäsade lakkasi ja pyjamahousut pääsivät narulle kuivumaan

Toinen Kesanto verho on vielä käyttämättä. Jos sadepäiviä vielä riittää, taidan tehdä siitä vielä pyjamapaidan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...