sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tarinaa menneistä markoista, penneistä

Työkaverin isoäidiltä oli jäänyt kukkarollinen vanhoja kolikoita, joista mummo oli aikanaan toivonut rannekorua. Tarina kertoo, että mummolla oli ollut koruseppäsulho, joka oli laittanut korun alulle, mutta lempi loppui ennen kuin koru ehti valmiiksi. Kolikkokoru jäi keskeneräisenä mummon piironkiin odottelemaan, kunnes työkaveri toi kolikot töihin ja kysyi, voisko Tuunaajamutsi hoitaa homman loppuun. Tottakai! Kyllä isoäidin haave pitää toteuttaa, vaikka mummo jo lepääkin kirkkomaalla. Jäähän lapsenlapselle mukava muisto isoäidistä ja nuoresta lemmestä.

Kolikot olivat vanhoja hopeamarkkoja ja pennejä 1900-luvun alusta. Mukana oli vieläkin vanhempia, 1871 lyötyjä rahoja, jotka plokkasin pois, ovat vähän liian arvokkaita tuunattavaksi. Osaan kolikoista oli jo porattu reiät ja vaikein homma, lukko, oli jo tehty. Yhdessä markassa oli kolme reikää, joten päättelin että mummo oli halunnut kolikkoketjuun vähän kilinääkin. Kun suunnitelma alkoi hahmottua ryhdyin restaurointihommiin.

Ihan ensimmäiseksi putsasin kolikot kiiltäväksi hopeanpuhdistusaineella. Muutama kolikko oli jo liitetty yhteen renkailla, mutta ne oli aika pehmeää hopeaa ja mutkalla. Pelkäsin, että välirenkaat saattaa pettää ja kolikkoketju katketa käytössä, joten ostin pieniä tuplarenkaita jotka pitäisi varmasti kolikot kiinni toisissaan. Porausta varten teippasin kolikot maalarinteipillä lautaan kiinni ja tein Dremelillä reiät. Kiinnitin ketjuun vuorotellen markkoja ja pennejä.

Jokaiseen markkaan tein ylä- ja alareunaan ylimääräiset reiät kiinnitin kilisevät pennit. Ja voilà! Isoäidin toive on täytetty.
Kolikkokoru
Kolikkokoru isoäidin perintörahoista






lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kesä ja kärpäset

Aurinkoisen lämmin kevätpäivä sai tänään parverkkeella kärpäset heräämään ja tuunaajamutsin saattamaan yhden keskeneräisen työn päätökseen: kärpäskuvun kesäherkuille.
Alkuperäinen, ampiaiskuvioinen verkkokupu löytyi, kuinka ollakaan, lapsuuden kodin tyhjennyksessä. Se oli parhaat päivänsä nähnyt, vähän rikki ja aika kitsch. Nostalgiasyistä en sitä raaskinut roskiin heittää vaan se päätyi parvekkeen kaappiin odottamaan tuunausvuoroa.
Purin pois auringossa haalistuneet ja hapertuneet ampiaiskuviot. Kirjoin jämälangoilla graafisia kuvioita rikkinäisiin kohtiin ja pohjarenkaan ympärille. Nyt saa kesä ja kärpäset tulla ja ulkoruokintakausi alkaa.


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Desigual inspiraatio

Desigualin värikkäät kuosit ihastuttaa, mutta koska en oikeasti tarvitse uusia vaatteita, kokeilin saisiko vanhasta, vähän tylsästä mustasta hameesta hauskemman lisäämällä väriä. Ensin ajattelin värjätä vanhoja pitsiliinoja ja ommella niitä helmaan mutta en raaskinut niitä tähän käyttää. Kaapista löytyi kangaskaupan mallitilkkuja kaikissa sateenkaaren väreissä. Leikkelin niistä erikokoisia pyörylöitä. joita asettelin päällekäin ja ompelin helmaan. Sitten vielä lisäilin äidin kätköistä löytyneitä huopapyörylöitä sinne tänne. Tällä on hyvä mennä helmat heiluen kohti kevättä!





lauantai 8. maaliskuuta 2014

Arjen luksusta, nahkainen kauppakassi


Mahtavan avulias työkaveri hommasi mulle säkillisen vanhoja nahkatakkeja Punaisen Ristin Kontista. Säkissä oli 7 kiloa mustia nahkavaatteita, takkeja, housut ja ohuesta nahasta tehty diskopusero(!). Vain yksi takeista oli niin kulunut, revennyt ja maalitahroissa, että heitin sen suoraan roskiin, kaikki muut on erinomaisen käyttökelpoisia tuunauksiin.

Valkkasin säilytettävistä huonokuntoisimman, josta tulisi simppelin shopper bagin prototyyppi. Purin etu- ja takakappaleet sekä hihat erilleen ja tutkin mistä osista saisi vähiten kuluneet ja mahdollisimman suuret kappaleet käytettyä.

Selän kaarroke oli kulunut harmaaksi ja venynyt. Purin sen irti, suoristin höyryttämällä ja maalasin nahkamaalilla kultaiseksi. Kultamaali tuo vahän arjen luksusta ja kontrastia vanhaan nahkaan. Toiseen kylkeen leikkasin vastaavan kokoisen palan hihasta ja maalasin senkin kultaiseksi.


No, ompelu olikin sitten oma haasteensa, eihän perus harrastekone kestä moninkertaisen nahkasauman yli ommella, ja neuloja katkeili melkoisen tiheään tahtiin. Nuppineulojen käytön sijasta teippasin ommeltavat osat yhteen maalarinteipillä ja osan saumoista liimasin ennen ompelua nahkaliimalla. Kantohihnojen kiinnittämistä ompelemalla en edes yrittänyt, vaan ostin suosiolla Lippulaivan avuliaalta suutarilta patinoituja sisarniittejä ja naputtelin niillä kahvat kohdalleen.


Vuorikankaaksi löytyi mummun säästämä, kultamaalin sävyinen tuolikankaan pala ja sisätaskuiksi isältä jääneet 70-luvun ruskeat taskuliinat.

Sitten vaan pohjaksi vanhasta kansiosta leikattu kartonki ja valmista tuli! Tästä selkeän mallisesta ja riittävän tilavasta kassista saattaa tulla pitkäaikainen, uskottu kumppani. Ellei sitten seuraavasta nahkatakista kehkeydy jotain vielä parempaa.



nahkatakista kassi


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...