sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tarinaa menneistä markoista, penneistä

Työkaverin isoäidiltä oli jäänyt kukkarollinen vanhoja kolikoita, joista mummo oli aikanaan toivonut rannekorua. Tarina kertoo, että mummolla oli ollut koruseppäsulho, joka oli laittanut korun alulle, mutta lempi loppui ennen kuin koru ehti valmiiksi. Kolikkokoru jäi keskeneräisenä mummon piironkiin odottelemaan, kunnes työkaveri toi kolikot töihin ja kysyi, voisko Tuunaajamutsi hoitaa homman loppuun. Tottakai! Kyllä isoäidin haave pitää toteuttaa, vaikka mummo jo lepääkin kirkkomaalla. Jäähän lapsenlapselle mukava muisto isoäidistä ja nuoresta lemmestä.

Kolikot olivat vanhoja hopeamarkkoja ja pennejä 1900-luvun alusta. Mukana oli vieläkin vanhempia, 1871 lyötyjä rahoja, jotka plokkasin pois, ovat vähän liian arvokkaita tuunattavaksi. Osaan kolikoista oli jo porattu reiät ja vaikein homma, lukko, oli jo tehty. Yhdessä markassa oli kolme reikää, joten päättelin että mummo oli halunnut kolikkoketjuun vähän kilinääkin. Kun suunnitelma alkoi hahmottua ryhdyin restaurointihommiin.

Ihan ensimmäiseksi putsasin kolikot kiiltäväksi hopeanpuhdistusaineella. Muutama kolikko oli jo liitetty yhteen renkailla, mutta ne oli aika pehmeää hopeaa ja mutkalla. Pelkäsin, että välirenkaat saattaa pettää ja kolikkoketju katketa käytössä, joten ostin pieniä tuplarenkaita jotka pitäisi varmasti kolikot kiinni toisissaan. Porausta varten teippasin kolikot maalarinteipillä lautaan kiinni ja tein Dremelillä reiät. Kiinnitin ketjuun vuorotellen markkoja ja pennejä.

Jokaiseen markkaan tein ylä- ja alareunaan ylimääräiset reiät kiinnitin kilisevät pennit. Ja voilà! Isoäidin toive on täytetty.
Kolikkokoru
Kolikkokoru isoäidin perintörahoista






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...