perjantai 25. lokakuuta 2013

Kitaristin vaimon korut, vol 2

Sain kaverilta (kiitos Tuija!) kassillisen kirpparilta löytyneitä vanhoja kitarankieliä, ilmeisesti jonkun lopettaneen soitinkaupan varastoa, kun olivat vielä osa avaamattomissa pakkauksissa. Soittajien mielestä kielet eivät enää olleet ihan kuranttia kamaa, sillä kaverin kitaristipoika oli ne hylännyt, eikä ne omalle kitaristillekaan kelvanneet. Pinterestistä löysin mallin hopeasta punotulle rannekorulle, jota halusin kokeilla kitarankielistä.

Ihan yhtä hienoon lopputulokseen en päässyt. Kitarankieliä kun ei pystynyt kiristämään yhtä tiukalle, eikä pituuskaan riittänyt ranteen ympäri. Toisaalta näin nahkaan kiinnitettynä rannekoru on talvella mukavamman tuntuinen, kun metalli ei jäädytä rannetta. Tähän prototyyppiin pitää tehdä vielä parannuksia, käyttää esim koruvaijereiden puristushelmiä kielten päissä ja pohjamateriaalina vähän napakampaa nahkaa.

Kierrätettyjä kitarankieliä ja nahkaa



Kiinnityksen tein perinteisesti napilla ja nahkalenkillä. Ja rannekorun kierrätysaste taas tasan 100%.




keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lisää pitsiä ja spraymaalia

Spraymaalit ja käyttökelvottomat, risat ja likaiset pitsit on ihan lyömätön yhdistelmä, niillä saa tuunattua vaikka mitä! Pitää vaan varoa, ettei mopo karkaa käsisistä, niinkuin mulla kävi.
Nyt on maalattu vanha mainostarjotin, silmälasikoteloita, pahvilaatikoita, säröllä olevia maljakoita, isoja ja pieniä säilykepurkkeja, kukkalaatikoita, kasseja ja laukkuja jne. Pitsikuosia on joka lähtöön ja kaikenlaisissa väreissä. Yhtä pitsiliinaa voi käyttää kymmeniä kertoja sabluunana, kun spraymaalisuihku on sen verran ohutta, ettei se tuki lankojen välejä. Ja kun pitsikuosi alkaa kyllästyttää (todennäköisesti aika pian), saa sen piiloon taas uuden maalikerroksen alle.








tiistai 22. lokakuuta 2013

No logo - Maailman helpoin tuunaus

Olen muuten ollut tyytyväinen taannoiseen silmälasikehysvalintaan, mutta alusta alkaen on häirinnyt sangassa oleva suunnittelijan logo. Siis tuunaamaan! Ensin ajattelin että maalaan sangat vaikka kynsilakalla pilkulliseksi mutta keksin helpomman ja pienemmällä epäonnistumisvaaralla varustetun keinon. Laatikosta löytyi pari rullaa kuvioteippiä. Siitä pätkä molempiin sankoihin ja uusi ilme on valmis! Ja aina voi palata tuunaamattomaan versioon takaisin repimällä teipit irti.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Pinkki perjantai

Pinkkinä perjantaina tupsahti iloisia uutisia! Sain tunnustusta blogistani ja pyynnön tehdä vieraileva blogikirjoitus toiseen blogiin! Siitä myöhemmin lisää. Heti piti lähteä protoilemaan uutta projektia ja päällä tietysti päivän kunniaksi itse tuunattua pinkkiä!

Villatakki oli alunperin twinsetti mutta pusero-osaan tuli pari tahraa eikä sitä voinut enää töissä käyttää. Leikkelin puseron palasiksi ja ajattelin tehdä paloista torkkupeiton. No tämmöstä villaneulosta ei oikein ompelukoneella voi ommella enkä saumurillakaan saanut siistiä jälkeä. Käsin ompelu tuntui liian hitaalta, joten palaset odottelee kohtaloaan kaapin hyllyllä edelleen. Muutaman palan laitoin piristämään vielä kuosissa olevan villatakin rinnuksia. Tein tilkuista kangasjojoja, eli pyöryilöitä joiden reunaan harsin langan, kiristin ja ompelin helmet keskelle. 
Vähän toi lopputulos on liian "siisti" ja mummomainen, mut hei, ehkä mun pitäiskin pukeutua iänmukaisella arvokkuudella :-). Villatakkikin täyttää jo 10 vuotta ja on edelleen loistavassa kunnossa.



keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Munankuorilyhty

Tulipas mieleeni tälläinenkin, ihan hullu lyhtytuunaus. Pääsiäisen tietämillä porasin Dremelillä reikiä puhallettuun munankuoreen. Istutin munan paristolla toimivan tuikun päälle ja näin kauniisti valo tuikki rei'istä. Vaikka keuhkot oli täynnä kalkkipölyä poraamisen jälkeen, kiinnostus hommaan jäi. Ensi pääsiäiseksi teen lisää näitä hauraita lyhtyjä mutta hengityssuojain naamalla.


Naulaan ja naputan

Peltipurkki, tuo ehtymätön inspiraation lähde! Tällä kertaa naputtelin tunnelmalyhtyjä.


Muutama vuosi sitten Strömsössä näytettiin kuinka purkkiin voi tehdä reikiä lyttäämättä purkkia: täyttivät purkit vedellä  ja pakastivat. Jää piti purkin kuosissa kun naulalla ja vasaralla hakkasivat reikäkuvioita kylkeen. Minäkin tein ensin niin, mutta kun keittiön pöytä lopulta lainehti vettä, totesin paremmaksi menetelmäksi käyttää purkin kokoista pyöreää halkoa, jonka laitoin purkin sisään ja istuin toisen pään päälle. Ihan lyhyt halko ei tähän käy kun sen pitää pysyä tukevasti takapuolen alla ja riittää reilu parikymmentä senttiä vielä penkin reunan yli, jotta pystyy vasaraa heiluttelemaan. Sitten vain naputtelemaan!
Purkin pinta on kyllä aika liukas ja naula lipsuu pinnalla, joten käärin purkin ympärille palan sanomalehtipaperia, johon olin hahmotellut kiekurat. Naulaksi kannattaa valita mahdollisimman teräväkärkinen mutta pyöreä, ei kantikas malli. Näin reiistä tulee siistin pyöreitä. Yläreunaan voi tehdä reiät rautalankakannatusta varten jos purkin haluaa roikkumaan. Sitten pintaan spraymaalia ja vot! Valmista tuli!

Nopeimmin homma hoituu ja siistimmät reiät saa, jos käyttää Dremeliä tai muuta poraa. Siinä ongelmana on vaan hirveä mekkala kun peltipurkki resonoi aika lujaa. Suosittelen kuulosuojaimia!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...