perjantai 25. lokakuuta 2013

Kitaristin vaimon korut, vol 2

Sain kaverilta (kiitos Tuija!) kassillisen kirpparilta löytyneitä vanhoja kitarankieliä, ilmeisesti jonkun lopettaneen soitinkaupan varastoa, kun olivat vielä osa avaamattomissa pakkauksissa. Soittajien mielestä kielet eivät enää olleet ihan kuranttia kamaa, sillä kaverin kitaristipoika oli ne hylännyt, eikä ne omalle kitaristillekaan kelvanneet. Pinterestistä löysin mallin hopeasta punotulle rannekorulle, jota halusin kokeilla kitarankielistä.

Ihan yhtä hienoon lopputulokseen en päässyt. Kitarankieliä kun ei pystynyt kiristämään yhtä tiukalle, eikä pituuskaan riittänyt ranteen ympäri. Toisaalta näin nahkaan kiinnitettynä rannekoru on talvella mukavamman tuntuinen, kun metalli ei jäädytä rannetta. Tähän prototyyppiin pitää tehdä vielä parannuksia, käyttää esim koruvaijereiden puristushelmiä kielten päissä ja pohjamateriaalina vähän napakampaa nahkaa.

Kierrätettyjä kitarankieliä ja nahkaa



Kiinnityksen tein perinteisesti napilla ja nahkalenkillä. Ja rannekorun kierrätysaste taas tasan 100%.




2 kommenttia:

  1. Annakaisa, tämä on hienoin näkemäni rannekoru! Ja käytetty nahka on varmasti pehmeä ja mukava ranteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan materiaalista hovihankkijalle! Koekäytin tänään töissä ja hyvin toimi, lämmitti ja tuki digityöläisen hiirikättä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...